Kohtaaminen biografisessa sudenkuopassa
29.5.2018
Tekijänsä syntymäpäivänä Turo Kuninkaan Välityö-romaanin ihmeneloset osuivat vielä kerran yhteen, kirjan ulkopuolella, dramaturgituttavansa Sailamaijan uuden näytelmän ensi-illan jälkitiloissa. Ryhtyivät jutulle elämästä ja niin edelleen, media-ammattilaiset Joni Suula ja Hagström, oikeustieteen tohtori Pellervo Peippo sekä mellunmäkeläinen barbaari Könönen.
Media-ammattilainen Hagström: Joni, my man!
Media-ammattilainen Suula: Haggis! Tä? Was ist los? Eiks sun pitäs olla Berliinissä?
Hagström: Koti-ikävä iski. Kyy me siis ai välil tää kävästää. Ny osu kutsu hyvää saumaa.
Suula: Joo joo. Katos vaan, sähän oot aika tikissä.
Hagström: No kato Purmose Joni vegaanisalil käyää about päivittäi treenaa Sabine kaa.
Suula: No ilmankos. Mutta kuulehan kuomaseni, istahdapa nyt siihen, niin vaihdetaan riffejä. Mitä siitä nyt on, useempi vuosi kun viimeks nähtiin.
Hagström: Viis kuus ainaki.
Suula: Onks niin kauan? Jeessys.
Oikeustieteen tohtori Pellervo Peippo: Passaakos tähän laskea sfinkterinsä, messieurs?
Hagström: Peppe, god damn! What up?
Peippo: Tulin teatterille ja kahville. Säkö olet Suomessa?
Suula: Aika astuutti havainto.
Hagström: Joo, viikko sit tuli. Tai tultii.
Peippo: Mitäs Sabine? Onks se täällä?
Hagström: Se frendil o Krunikas galleria avajaiset. Pitäs muki jo lähtee piakkoi sinne.
Peippo: Okei. No kerro terveisiä.
Hagström: Juu.
Suula: No, Peppe, peppua penkkiin ja kuppia pöytään.
Peippo: Toki toki toki.
Hagström: Viekö menee half-ass americano?
Peippo: Juu, kuppi kuumaa puolikofeiinitonta.
Hagström: Mä e tajuu to su kahvidiilii.
Peippo: No –
Suula: Älä suotta selitä. Perusteet on kuultu.
Mellunmäkeläinen barbaari Könönen: Mitäs fakinnaamat?
Hagström: Jumalauta Könöne.
Peippo: In the flesh.
Suula: Tästähän nyt varsinainen get-together tuli.
Hagström: Getto-gether.
Könönen: Tehkääs äijät tilaa.
Peippo: Ja näköjään lonkkua ja kahvia sekakäytät edelleen.
Könönen: Tä. Mitä muutakaan.
Peippo: No niin niin.
Suula: Kaunotaiteiden konossööri Könönen.
Peippo: Joo, mies lienee nykyään esteettisesti herkistyneessä tilassa.
Könönen: Tuli kutsu ja viis drinkkilippua postissa.
Hagström: No? Mitä pojat mitä pojat?
Peippo: Same old, same old.
Suula: Joo, ei tässä isompia.
Könönen: Juu ei.
Hagström: Jaa. No. Nii.
Peippo: Jep.
Suula: Joo-o.
Hagström: Sellast.
Peippo: No, mitä mieltä?
Könönen: Mistä?
Peippo: No Sailamaijan näytelmästä. ”Kohtaaminen/Kohtaamisia/Kohtalo.”
Hagström: Mä e oikee tiä. Toi loppu o joteki –
Peippo: Bisarri?
Hagström: Mä sanosi enemmäki et Pulttibois.
Suula: Multa se meni ehkä vähän ohi.
Peippo: Jaa.
Hagström: Hiffasit sä ite muka se joteki muute?
Peippo: No mulla on prosessointi vielä vähän kesken.
Könönen: Mun mielestä se oli ihan selvää pässinlihaa koko näytelmä. Loppu varsinki.
Peippo: Lisää lonkkua?
Könönen: HÄH HÄH HÄH.
Hagström: Ootste muka sitä mielt e toi os joteki sit vaikee ta jotai?
Suula: Ei kai se nyt.
Peippo: Määrittele vaikea.
Hagström: Gertrude Steini Ida.
Könönen: Joo, mäkään en tajunnu siitä Iitasta vittujakaan ekalla kerralla. HJÄH HJÄH HJÄH HJÄH.
Peippo: No ei toi näytelmä nyt vaikea ole. Mutta ehkä –
Hagström: Sekava?
Suula: Limbo?
Könönen: Perseestä?
Peippo: Niin. En mä oikein tiedä.
Hagström: Ja mikä toi alaotsikkoki oikee o? ”Kubistine trilleri.” Say whaaat?
Könönen: HYÖH HYÖH HYÖH ei saatana KJÄHHÄH HÄH.
Suula: Vähän snadimpaa volaa, täällä on kuitenkin tuttuja läsnä. Mutta täytyy kyllä sanoa, että se ”kubistinen trilleri” on vähän siinä ja siinä.
Hagström: Nii et ”ei tää o mikää epämuodostunu kalkkuna ku tää o abstrakti piissi, etste tajuu hä”.
Peippo: Niin. Tai ehkä se on modaalista jazzia.
Könönen: Että oikeen jatsia on sitte.
Peippo: Ei jatsia, vaan –
Suula: Jazz, motherfucker.
Hagström: Mä e oikee hahmottanu ees et mikä to aihe niiku o.
Peippo: Ei aiheella ole merkitystä.
Hagström: A ei vai? Mä ku luuli et ihmisii kiinnostaa sellaset asiat ku esmes aiheet.
Könönen: Mitäs juoni?
Hagström: Aihe o tärkeepi.
Peippo: No ei se aihe nyt niin olennainen ole.
Hagström: Vaa – ?
Suula: Käsittelytapa. Esillepano. Havainto. Kieli ja kulma. Mitä näitä nyt on.
Peippo: Teema.
Hagström: A sä erotat aihee ja teema? Oke.
Suula: Teemako on pääasia? Mun mielestä ei todellakaan oo. Teemoja voi olla kuitenkin monta, ja aiheita kans. Se on vaan materiaalia.
Peippo: Niin, sidosmateriaalia. Joka pitää sen jutun kasassa. Kyllä teema on aika keskeinen. Tai teemat, ihan miten vaan.
Hagström: Tie sit mikä Sailamaijal o pääasia. Ei ainakaa henkilöt.
Suula: Näyttämökuva?
Könönen: Ittestäänhän se niitä näytelmiä tekee. Kubistinen koko muija.
Suula: Aika tekijäkeskeistä, Könönen.
Peippo: Könönen elää biografisen harhan vallassa.
Suula: Mos def.
Hagström: Jäljittää tekijä intentioo. Tekijäkö o Könöne pääasia?
Peippo: Eikö Könönen tiedä, että tekijä on kuollut? Tapettiin jo 60-luvulla.
Hagström: Eläköö yleisö.
Suula: Vai kuluttaja?
Hagström: Va kriitikko?
Peippo: Barthes haki ehkä sanaa ”tutkija”.
Suula: Eiks se puhunut lähinnä tekstistä?
Peippo: Ihan samalla tavalla kuin pappi puhuu sanasta.
Hagström: Word. Mut ei to Sailamaija juttu ky mitää Arthur Millerii o.
Suula: Miller onkin realisti eikä ”kubisti”. Milleristä on muuten HBO:lla aika hyvä dokkari. Tykkäsin etenkin siitä, kun Mr. Miller Time yritti uran loppuvaiheessa pitää patriarkaattia yllä perheen edessä, kun kritiikistä tuli kuraa niskaan. Setäpapalla leuka väpätti.
Peippo: Mä kyllä pidin sitä Millerin pappavaihetta vaan hellyttävänä. Mutta mun mielestä se dokumentti Garry Shandlingista oli kiinnostavampi. Ei ole kovin monta tollaista, missä kohteena on mies ja lähestytään epävarmuuden ja itse-epäilyn vinkkelistä.
Suula: Onks ne Shandlingin sarjat muuten HBO:lla?
Peippo: Ei ainakaan mun tietääkseni. Se oli muuten Apatow’n ohjaama se Shandling.
Suula: Täytyykin tsekata. Mites se Kareem, onks nähty?
Peippo: Ai niin, se pitikin ottaa listalle. Showtime era. Kareem ja Magic.
Suula: Joo, ja Pat Rileyn geelit ja Armanin puvut. Se on hyvä. Ja sit kun se André the Giant tulee, niin se pitää ehdottomasti kans ottaa haltuun.
Peippo: Hulk bodyslämmää Andrén!
Suula: Mania kolmonen!
Peippo ja Suula: Pontiac Silverdome maaliskuussa ’87!
Hagström: Mul o Netflix.
Peippo: Siellä on ihan ok dokumentti Joan Didionista. Ja Gore Vidal versus William F. Buckley, Best of Enemies.
Suula: Mites se HBO:n Susan Sontag? Sehän oli kans ok.
Peippo: Joo, ja Larry Kramer. Mä hankin heti Faggotsin sen jälkeen.
Suula: Ai sä et oo lukenut sitä aiemmin?
Könönen: Susan sontaa. HÄH HÄH HÄH.
Suula: No, mitäs Könönen? Viikingit, Sons of Anarchy, Pako, Game of Larppaus, Britannia?
Hagström: Tuunaa mu rassi, Tatskaa mu muija, Ajele mul sivukalju?
Suula: Tatskahäiden metsästäjät.
Hagström: Tatskasota.
Suula: Carpe diemit ohimoon.
Hagström: Toisee ohimoo Memento mori!
Suula: Up Yours, Motherfuckers otsaan, mutta sanskriitiks!
Könönen: Haaaistakaa ny vittu saatana. Sitä paitsi Sons of Anarchy loppu jo ajat sitte.
Peippo: Niin. Siinäs kuulitte. Tulkaas pojat nykypäivään sieltä.
Suula: Eiks sitä Pakoa kuitenkin tehdä vielä?
Könönen: Siihen tuli joo uusia jaksoja.
Hagström: Ja eks Kaksneloneki jatkunu?
Könönen: Ihan paska. Ei ollu Kiifferiä.
Suula: Se on muuten aika epä-pro jätkä.
Könönen: Mistäs sä sen tiät?
Suula: Luin jostain.
Könönen: No surkee oli uus 24 kuitenki. Ja uus MacGyver myös.
Peippo: MacGruber.
Suula: KFBR392!
Könönen: Tä.
Suula: Ei mitään.
Peippo: Paitsi KFBR392!
Könönen: Tää on joku insaidjuttu.
Suula: Eikä ole.
Peippo: Ei niin. Se on –
Suula ja Peippo: KFBR392!
Suula: Saa nähdä tuleeko MacGruber kakkonen.
Peippo: Toivottavasti. Ja jos tulee, onkohan siinä –
Suula ja Peippo: KFBR392!
Hagström: Star Trekisthä tuli kans taas uus sarja. Ja uus Veeki o kai suunnitteil.
Suula: Jaa V? Siis se invaasioscifi 80-luvulta?
Könönen: Se oli kova, Vee.
Hagström: Se just. Uut pukkaa.
Suula: Eiks se tehty jo uusiks? Eihän siitä nyt oo kun muutama vuosi.
Hagström: Joo, mut ny mennää taas. Sama äijä ku teki se eka Vee.
Suula: Ai jaa. No niin. Hieno homma.
Hagström: Siihä o se kirja pohjal. Se mikä se ny o – ?
Peippo: Sinclair Lewisin It Can’t Happen Here.
Hagström: Sekö niminen se o?
Peippo: Jep.
Suula: Jaa V perustuu kirjaan?
Peippo: Joo, joskus 30-luvulla kirjoitettu.
Könönen: Tä.
Peippo: Joo, siinä sarjassa vaan vaihdettiin fasistit humanoidiliskoihin.
Suula: Eli kevyellä maskilla mentiin.
Hagström: Joo, budjetis säästettii ku ei tarvinnu soittaa Joe Blascol et tuu meikkaa nää vitu natsit piiloo.
Suula: Hetkinen, Sinclair Lewis? Eiks se oo joku tyyliin nobelisti? Vai sekotanko mä nyt?
Peippo: Et sekoita. Nobel tuli, mutta lähinnä muilla meriiteillä. Ja myös Pulitzer. Josta se kieltäytyi, kun se oli kai nokkiintunut jostain aiemman teoksensa vastaanotosta.
Suula: Okei. ”Te ette arvostaneet minua silloin, joten – FUCK YOU, PULITZER!”
Hagström: Toi o just nii tota! VÄÄRIYMMÄRRETY TAITEILIJA TRAGEDIA! BY-HYY!
Suula: Niisk. Single tear. Ja keskari.
Hagström: Esirippu, aplodit.
Suula: Eiks toi oo sen Birdman-leffan juoni?
Hagström: O. Rumpali vaa taustal rullailee.
Suula: ”When in doubt – roll”, sanoi Brufordin Billikin aikanaan.
Hagström: Nuff said.
Suula: Jaa V perustuu sen Lewisin kirjaan?
Peippo: Juu. Nobel-kaliiperin tv-sarja.
Suula: Oliskohan lähtenyt Lewisin telkkari ikkunasta, jos palkittu auteur olis nähnyt teoksensa modernin sovituksen?
Hagström: Telkkari levis.
Könönen: Kyllä äijän kun äijän pitää kestää omat duuninsa. Ei sitä tartte sen jälkeen ruveta uliseen enää yhtään mitään, kun hommat on tehty. Vaikka joku kuinka kävis kusemassa päälle.
Hagström ja Suula: Word.
Peippo: Microsoft Word.
Suula: Hyh hyh.
Peippo: No ei se LibreOfficekaan parempi ole.
Suula: Libre meni kyllä reisille sen nelosversion jälkeen. Bugi bugi bugi.
Hagström: ”Mmm boogie.” John Lee Hooker.
Könönen: Paska näytelmä, ja ei tota viinaakaan oo varattu tarpeeks.
Peippo: No ei se nyt paska ole.
Könönen: No pitäskö sitä ruveta sitte tonkiin ja ”tulkitseen”.
Hagström: Könösel pitää ol rautalankaa.
Suula: Väännetään Shadowsia.
Peippo: Älkää nyt lyökö miestä, joka haluaa keskustella mieluummin näyttämötaiteesta kuin televisiosta.
Könönen: Ei mua kiinnosta mikään tekotaide. Saatana kun ne rupes vaan mesoon siellä lavalla vähän väliä. Teki mieli huutaa, että turvat tukkoon kun täällä yritetään nukkua.
Suula: Mä kuuntelinkin, että ihan kun joku kuorsais.
Hagström: Eks se sit ollukaa se musa?
Suula: Tarkoititko ”äänimaisema”?
Hagström: Jos nukahtaa kubistises teatteris, nii pitääks sit tulkita niit omii unii?
Könönen: Mä tulkitsen, että tolta tiskiltä loppuu lonkut ihan kohta.
Peippo: No hae nyt kun sen takia tulitkin.
Könönen: Onks sulla jotain alkuperästä pitkää juomaa vastaan tä?
Suula: Mitä jos ei tykkää niistä unistakaan? ”Unenlaatu on ollut huonoa.”
Peippo: Sitten on näytelmässä vikaa.
Hagström: Mu mielest o iha ok vetää pikku tirsat, jos ei vaa jaksa. E täs maailmas kerta kaikkiaa ehi kuitekaa ottaa kaikkee haltuu. Jos mitää. Iha liia paljo tekemist muuteki. Ja sit ku omaksuu jotai, nii omaksuu nii ku omaksuu. Sii omas elämässää, kaike se keskel ku mikä o just menos. Ja sit muodostaa mielipitee. Ja mu mielipide o et toi Sailamaija näytelmä o Pulttiboisii.
Suula: Koko näytelmä?
Hagström: Se o mu mielipide.
Otsakkaalla tavalla isopäinen suomalainen mies viereisestä pöydästä: Anteeksi, kun keskeytän.
Suula: Ei se mitään.
Isopää: Täällä puhutaan mielipiteistä.
Peippo: Pitää paikkansa.
Isopää: Dirty Harry sanoi aikanaan, että mielipiteet ovat kuin persereikiä.
Suula: ”Kaikilla on sellainen.” Joo, mä muistan ton.
Peippo: Niin mäkin.
Isopää: Ei mulla muuta.
Hagström: Tulit vaa sanoo ruma sana mei pöytää.
Suula: Sä näytät jotenkin tutulta. Ollaanks me tavattu jossain?
Isopää: En ihan äkkipäätään muista, mutta katoin kyllä, että näytät kanssa tutulta.
Suula: Mä oon Joni.
Isopää: Ilkka, terve. Jos herroille sopii, niin kahvin ja pullan viimeisteltyäni nyt poistun enkä häiritse teitä enempää.
Suula: Ei mitään häiriötä. Illanjatkoa.
Isopää: Kuin myös.
Hagström: Eks toi ollu se joka o sii jossai Hotakaise jutus? Se näyttelijä.
Suula: Ei. Tai emmä tiedä. Ei kai. Se on tuttu jostain muualta. En osaa sanoo että mistä. Mä en enää nytkään muista, miltä tai keneltä toi näytti.
Peippo: Okei. Back to business. Mielipiteet on mielipiteitä. Mutta mitenkäs ne tulkinnat? En muista oliko Dirty Harry, mutta joku on sanonut, että mielipiteet on kaikki yhtä arvokkaita, mutta tulkinnoista tarvitsee hyväksyä vain kahdenlaiset: oikeat ja luovat.
Könönen: ZZZ ZZZ ZZZ, paskaa, ZZZ ZZZ ZZZ, paskaa.
Peippo: No sanotaan sitten että kekseliäät. Tai yllätykselliset.
Hagström: Ettei kuiteki ny vaa tarkotettas et ”oikeet”. Tai ”miellyttävät”. Sielt se intentiopeikko taas ny kurkkii takavasemmalt. Kukas ny o tekijäkeskeine, nii?
Könönen: Ei jumalauta. Naamat kii ja sumpit ja oogeet kaikille. Haggis maksaa. Mä säästän mun lippuja vielä.
Hagström: No lähetää tiskil. Könöne lähtee kantoavuks. Tuliks kaikil?
Suula: Juu.
Peippo: No tämän kerran.
Hagström: Lukitaa siis lonkku ja kahvi kertaa neljä. Ja yks kahvi hääf-äässinä.
Peippo: ”Sä muistit.” Snif. Väpäti väpäti väpäti.
Hagström: Könöne, väärä suunta. Tiski o tääl.
Könönen: Mä käyn vessassa sillä aikaa kun sä jonotat.
Peippo: Ja sinne he menevät.
Suula: Jep. Perävaunu ja perävaunu.
Peippo: Mitäs sulle muuten?
Suula: Ei tässä mitään. Mitäs itelles?
Peippo: Ihan ok.
Suula: Helpottaako jo?
Peippo: Joo. Kai se tästä.
Suula: Niin.
Peippo: Entäs sulla?
Suula: No joo.
—
Turo Kuningas
